Tillsammans för välmående

Det brinner ett ljus i mitt vardagsrum. Det är det finaste ljuset jag har, med en svag doft av vanilj.

Jag kände inte den lilla flickan som så meningslöst fick sätta livet till i vår grannstad tidigare under veckan, men i mitt huvud kretsar bara en enda tanke. Gång på gång återkommer jag till det grymma mordet mitt bland barn och unga i en lekpark invid ett flertal av stadens skolor. Nåt mer motbjudande är svårt att tänka sig, i alla fall just nu.

Allt oftare känns det som om olyckorna och tragedierna avlöser varandra, den ena värre än den andra. På senare tid har jag i alla fall gång på gång förundrats över hur välorganiserat och snabbt krishjälp ordnats för dem som på något sätt berörts. Kyrkor öppnar sina dörrar, frivilliga träder till vid sidan av anställda vid kommuner eller andra instanser. Tillsammans finns man till för dem som behöver en stund av stillhet eller någon att prata med.

Ibland drömmer jag att det är just så som det alltid borde vara. Att vi även i övrigt i högre grad kunde fungera tillsammans med och för varandra i samhället. Att vi lättare kunde sudda ut gränser för att tillsammans jobba för allas vårt gemensamma bästa. För ett välmående och bättre samhälle.

Jag är därför glad över den nya välfärdsplan för Lovisa och Lappträsk som håller på att ta form. Som representant för tredje sektorn har jag haft möjlighet att ta del av det kontinuerliga arbetet med planen i arbetsgruppen som utformat den. Antalet involverade i arbetet med planen är naturligtvis betydligt fler än så.

Glädjande nog har även invånare, föreningar och övriga getts möjlighet att säga sin åsikt om förslaget till välfärdsplan innan det vandrar vidare inom den kommunala byråkratin till nämnderna för att via styrelserna slutligen fastställas av fullmäktige i de båda kommunerna. Jag hoppas att många invånare passat på det tillfälle som getts dem att göra sin röst hörd.

Så gott som hela mitt yrkesverksamma liv har jag haft arbeten där ett av nyckelorden varit samarbete. Inte kundrelationer, utan ett genuint samarbete, där man genom att förverkliga någonting tillsammans med andra åstadkommer så mycket mer än någon av de enskilda parterna någonsin ensam skulle klara av. Under de senaste åren har samarbetet haft en mer fördjupad form, något som ofta kommit att kallas för kompanjonskap.

Idag är den här typen av samarbete och kompanjonskap viktigare än någonsin.

Mina tankar återvänder till grannstaden. En sista flammande låga innan ljuset på mitt bord slocknar och det är dags att ta sig i säng. Det är en ny dag imorgon, dock inte för alla. En liten låga har för alltid slocknat.

Camilla

(Texten ingick som kolumn i tidningen Nya Östis 16.11.2017)

Aika kiitokselle!

Kuva: Anne

Lentoaikaa jäljellä 5 tuntia 36 minuuttia. Näin näytti istuimeni edessä oleva monitori. Olin palaamassa lomamatkalta Aasiasta. Koneessa oli siihen mennessä istuttu jo monta tuntia. Tämä oli hyvä hetki käydä läpi ajatuksia ajanjaksosta, jonka Yksillä Purjeilla -kumppanuushanke tarjosi minulle vuosina 2014–2016. Kuinka nopeasti kaksi ja puoli vuotta menivätkään. Työssäni verkostokutojana olen saanut tavata paljon erilaisia, upeita ihmisiä. Ihmisiä, jotka ovat olleet monella tavalla merkityksellisiä - henkilöitä, jotka ovat tuoneet iloa työhöni. Yhdessä olemme saaneet paljon hyvää aikaan. Sellaista hyvää, johon kukaan ei olisi yksin pystynyt.

Tässä vaiheessa on ehkä hieman haikea mieli, kun hanke päättyy, mutta toisaalta hankkeen päättyminen on hyvä päätepiste mukavalle työjaksolle elämässäni. Sama tunne, joka on tällä hetkellä tätä blogia kirjoittaessani, jolloin kauan odotettu onnistunut lomamatka alkaa olla takanapäin ja kohta ollaan kotona.

Nyt on aika kiittää kaikkia eri tahoja erinomaisen hyvästä verkostoyhteistyöstä. Yhdessä olemme enemmän.

Mukavaa joulun odotusta ja tulevaa Uutta Vuotta 2017!

Anne Suur-Uski

Framtidens arbete

(Flickr - Sebastien Wiertz)

I dag är förändringarna på arbetsmarknaden stora. Det blir allt vanligare med distansarbete och det är också allt fler som väljer att sysselsätta sig själv genom att bli företagare. Snuttjobb och deltidsanställningar av olika slag hör snart mer till regeln än undantagen. Samarbetsförhandlingar och arbetslöshet slår hårt på sina håll, inte minst inom media.

Otryggheten för många är stor och det har givetvis negativa verkningar på vårt psykiska välbefinnande. Att ta itu med den strukturella omvandlingen på arbetsmarknaden är därför viktigt med tanke på framtiden.

Men hur kommer framtidens arbete att se ut? Då vi knegar på är det inte lätt att se bortom pappershögen på skrivbordet eller varorna som radats upp på bandet i butikskassan. Men, en dag kanske vi inte längre sitter där med jobbet rakt framför ögonen. Olika dator- och robotsystem har tagit över. Tidigare i veckan togs förarlösa bussar i testbruk i Helsingfors, någonting som för mig är utopistiskt nog.

Att omställningen kommer att vara dramatisk visar en granskning enligt vilken varannan svensk har ett yrke som inte längre kommer att finnas om tjugo år. Det är hälften av den arbetsföra befolkningen.

Vid närmare eftertanke är det kanske inte så avlägset som det låter. Många yrken har under årens lopp försvunnit. Det gäller inte bara de gamla hantverksyrkena, där industrin tagit över, utan även ett flertal yrken, som är av betydligt senare datum. Hur många jobbar till exempel som maskinskrivare idag? För tjugo år sedan kände jag flera.

Nykomlingarna på arbetsmarknaden är Data Visualiser, Vlog Editor, Loyalty Builder och Network Explorer. Idag är titlarna ofta på engelska, men det handlar om att strukturera data, videoblogga, skapa lojalitet och nyttja nätverk. Arbetsbilden är ofta långt ifrån den vi är van vid.

Också var arbetsplatsen befinner sig håller på att förändras. En växande trend idag är de företagshus eller gemensamma kontor som på ett flertal orter uppkommit till följd av att allt fler blivit frilansare eller saknar en fast arbetsplats. Mot en avgift kan man slå sig ner vid ett tomt bord för att arbeta någon timme. Ofta har man även tillgång till kopieringsmaskin och annan service.

Planer på ett företagshus har funnits också i Lovisa, även om det den gången inte ledde någonvart. I Lappträsk fungerar Hela byns arbetsrum enligt den här principen.

På agendan på Flow Talks förra veckoslutet stod att fundera på hur hemmen kunde utvecklas för att bättre stöda både boende och arbetande. Hur skulle det till exempel vara att bo tillsammans med andra företagare som har sådan verksamhet som stöder just ditt företagande?

Det nya är inte längre att jobba utanför de traditionella arbetsplatserna, utan hur man kan samverka med andra för att få ut den största nyttan för alla.

Camilla

(Texten ingick som kolumn i tidningen Nya Östis 18.8.2016)

Delad glädje

(Flickr: włodi)

Den senaste tiden har de ekonomiska nyheterna toppat sändningarna och skapat de fetaste rubrikerna i medierna. Det har handlat om snäva budgetramar och ytterligare nedskärningar, men också om skyhöga vinster och skattesmitning.

Jag kan inte låta bli att fundera på hurdan situationen skulle ha varit ifall alla betalat skatt för sig som de borde. Hur mycket av nedskärningarna hade vi då kunnat undvika? Hur många som varje månad tänjer på de sista slantarna hade sluppit klumpen i magen? I hur många fler barns ögon hade man kunnat se glimtar av glädje?

Enligt uppskattningar OECD gjort kan det vara så mycket som 4–10 procent av skatteintäkterna som försvinner utomlands. Även om andelen troligtvis inte är så hög i Finland är det ändå stora summor det rör sig om. Under årens lopp handlar det om flera miljarder euro.

Sitter någon nu med dåligt samvete i sin pråliga stuga? Eller är de som gömt undan pengarna bara rädda för att bli synade i sömmarna och eventuellt vara tvungna att stå till svars för sitt handlande?

Jag funderar på en annan sorts ekonomi, en ekonomi där man delar med sig av det man har i stället för att gömma undan och panta på det för egen räkning. Jag tänker på delningsekonomi. Eller delandets ekonomi, kollaborativ konsumtion och samkonsumtion, som det också kallas. Kärt barn har många namn.

Vad det egentligen handlar om är att äga saker tillsammans, köpa begagnat, hyra, byta, låna, ge eller få något.

Delningsekonomi är inget nytt fenomen, det har förekommit sedan urminnes tider. Förr gick man till grannen för att låna det man behövde. Idag känner vi inte alltid grannen och det är därför inte lika lätt att ringa på då dammsugaren plötsligt gått sönder och gästerna snart står i farstun. Då är det enklare att ta till internet och låna dammsugaren via webbsajter som gör det möjligt att hitta någon i grannskapet som är villig att låna ut sina grejer.

Det finns många orsaker till varför delningsekonomin är på frammarsch. Ofta ligger ekonomiska skäl bakom. På grund av det strängare ekonomiska klimatet har man har inte lika mycket pengar att konsumera för som förut. Men det kan också vara miljöhänsyn och de sociala kontakterna som gör att många gärna fortsätter, även efter att den egna ekonomin blivit bättre.

Hur många av er har en borrmaskin liggande hemma? Hur ofta använder ni den? Enligt uppskattningar som gjorts används en borrmaskin i genomsnitt 15 minuter under hela sin livstid. Varför inte dela den med någon annan?

Camilla

(Texten ingick som kolumn i tidningen Nya Östis 7.4.2016)

Mitäs sitä sitten keksisi?!

Yksillä Purjeilla -kumppanuushankkeen viimeinen vuosi on lähtenyt Haminan osalta käyntiin vauhdikkaissa merkeissä. Hilman toiminnan turvaamiseksi kirjoitellaan jatkohanketta, uusia tiloja etsitään keskustasta ja oman lisänsä tuo tämä yksi pikkujuttu...

Ehdin viettää Haminan verkostokutojana useamman vuoden, mutta nyt alkaa olla aika siirtää toiminta uusiin käsiin, sijaiselleni Elinalle. Vanhempainvapaani alkaa nimittäin jo ensi viikolla!

Nämä reilut pari vuotta ovat antaneet minulle aivan mahtavasti. Hilmalla on ollut hieno ilmapiiri ja aivan loistavaa porukkaa, niin yhdistysten kuin muidenkin toimijoiden puolella. Täytyy ihan myöntää, että aika haikein mielin pakkailen kamojani ja tuulettelen itseäni uusiin haasteisiin.

No, aikansa kutakin. Tämä hanke oli minulle erittäin kiinnostava ja mieluinen. Toivottavasti saan vielä jatkossakin työskennellä näin dynaamisessa työtiimissä, loistavien yhdistysihmisten ja muiden aktiivisten kolmannen sektorin toimijoiden kanssa!

Aivan loistavaa jatkoa Haminaan, toivotaan, että suunnitelmat ja unelmat toteutuvat niin kuin olemme toivoneet <3

Hanna

Kotkan paras kumppanuustalo - Kumppanuustalo Viikari

Kuva: pixabay.com

Meillä suomalaisilla on yleisesti heikko itsetunto ja vähättelemme sitä mitä meillä on ja mitä olemme saavuttaneet. Tekisimmekö tällä kertaa poikkeuksen ja nostaisimme jalustalle tämän yhteisen hyvän saavutuksen.

Meillä on aivan mahtava yhteisöllinen paikka, jossa on entiseen verrattuna runsaasti tilaa. Paikka, jossa yhdistyksille ja ryhmille on luotu erinomaiset mahdollisuudet toimia. Olkaamme kerrankin ylpeitä tästä! Jätetään turha vaatimattomuus pois - kyllä Kotkassa osataan! 

Meillä on lisäksi hieno kaupunki, jonka päättäjät ovat mahdollistaneet meille kaiken tämän. He ovat ymmärtäneet minkälainen pääoma yhteisöllisyys ja osallisuus on asukkaiden hyvinvoinnin ja terveyden kannalta sekä monien ongelmien ennaltaehkäisyssä.

Me teimme sen - kaikki yhdessä. Suurenmoiset kiitokset kaikille, jotka olette olleet mukana rakentamassa yhteistä hyvää. Paljon on tehty ja paljon on vielä tehtävää, mutta tästä on hyvä jatkaa. 

Nyt meillä on mahdollisuus olla ylpeitä Kotkan parhaasta kumppanuustalosta, joka sijaitsee osoitteessa Mariankatu 24, Kotka. Avajaisia vietetään 1.12.2015 klo 14–18.

Tervetuloa!

Anne

Vanhuksia, ikääntyviä ja senioreja

Alla oleva teksti Vanhustenviikon (4.10.-10.10.2015) teemaan on Jutta Jarvansalon (FM) on haminalaisen humanistin ja kielifriikkin blogiteksti. Hän on kielipalveluja tarjoavan Kieliluotsin perustaja ja kieliasiantuntija.

"Ihmiset jaetaan usein iän perusteella lapsiin, nuoriin, keski-ikäisiin ja vanhuksiin. Ryhmien välillä ei kuitenkaan ole selvästi määriteltyjä ikärajoja, ja monen varttuneemman ihmisen mielestä keski-ikäisen ja vanhuksen välillä tulisi olla vielä jokin erityinen, virkeille eläkeläisille sopiva lokero. Eiväthän he mitään vanhuksia ole! Nuo ihmiset ovat kuitenkin jo saavuttaneet eläkeiän, eli sekä kalenterin että lain mukaan he ovat vanhoja. Miksi heitä ei sitten saa sanoa vanhuksiksi? Millä nimellä heitä pitäisi kutsua?

Vanhus-sanalla on negatiivinen sävy

 

Nykypäivän eläkeläisten korviin sana vanhus kuulostaa surkealta, hampaattomalta, kuolemaa odottavalta sänkypotilaalta. Sellaisia vanhukset yleensä olivat heidän nuoruudessaan. Tuon ajan vanhukset saattoivat myös usein lasten mielestä olla hieman pelottavia. On hyvin ymmärrettävää, että nykyeläkeläiset eivät voi samastua tuohon mielikuvaan. Koska he eivät täytä niitä kriteerejä, jotka he asettavat mielessään vanhukselle, he eivät myöskään suostu siihen, että heistä käytetään samaa nimitystä. Se olisi sama kuin jos sanoisi kissaa koiraksi.

Vanhus-sanaa käytetään silti vielä yleiskielessä neutraalina terminä. Joka vuosi lokakuun alussa vietetään Vanhustenviikkoa, ja monessa kunnassa on oma vanhustyönsä. Tosin vanhustyön piiriin kuuluvat ovat yleensä juuri sellaisia vanhuksia, jotka täyttävät eläkeläisten omat vanhuskriteerit: sairaita, elämään kyllästyneitä, hauraita olentoja, jotka eivät pärjää omillaan vaan tarvitsevat apua. Vanhustenviikon tapahtumissa sen sijaan näkee aktiivisia eläkeläisiä, jotka haluavat pysytellä mahdollisimman kaukana siitä, että heitä pidettäisiin vanhuksina. He jaksavat osallistua kaikkiin rientoihin, vaikkakin hieman loukkaantuneina siitä, että juhlaviikon nimessä on sana vanhus.

 

Seniori hienostelee

Koska eläkeläiset eivät halua olla vanhuksia, heitä on yritetty kutsua myös senioreiksi. Sanasta huokuu arvostusta iän tuomaa viisautta ja kokemusta kohtaan. Silti monet eläkeläiset pitävät sanaa hienosteluna, mikä johtunee sen lainataustasta. Monissa kirjastoissa on kuitenkin omat senioripalvelunsa, vaikka usein suuri osa niistä onkin tarkoitettu sellaisille ihmisille, jotka täyttävät myös eläkeläisten vanhuskriteerit. Niinpä palvelujen nimenä voisi aivan yhtä hyvin olla vanhuspalvelut. Sanalla seniori yritetään kuitenkin luoda positiivista ja arvostavaa suhtautumista tuohon ikäryhmään, ja siksi pelataan varman päälle ja kaihdetaan negatiivissävyisiä termejä.

 

Ikäihminen hyväksytään pitkin hampain

Monilla paikkakunnilla toimii Ikäihmisten yliopisto, ja tuota termiä kuulee käytettävän jonkin verran muutenkin. Ikäihminen ei monen mielestä kuulosta ihan niin pahalta kuin vanhus, mutta sekin viittaa monien ajatuksissa raihnaisuuteen. Tuokaan termi ei siis ole täysin kiistaton.

 

Ikääntyvä johtaa harhaan

Yllättävän usein vanhuksista käytetään myös sanaa ikääntyvä. Ihan kauniisti ajateltu… mutta eivätkö kaikki ihmiset ikäänny koko ajan? Sanan varsinaisessa merkityksessä myös pikkuvauvat ovat ikääntyviä. Parempi olisi käyttää sanaa ikääntynyt, mutta olen kuullut, että jotkut voivat loukkaantua siitä pahastikin. He nimittäin kuulemma rinnastavat sen sanoihin pilaantunut ja mädäntynyt; itse en tosin tiedä enkä keksi selitystä sille, miksi näin on.

 

Mitä nimitystä pitäisi käyttää?

Tässä kirjoituksessa olen käyttänyt neutraalina terminä sanaa eläkeläinen. Sekin tosin on harhaanjohtava ‒ jo parikymppiset voivat olla eläkeläisiä. Silti se on mielestäni turvallisin valinta, joka ei ota kantaa muuhun kuin siihen, että ihminen saa eläkettä. Suurin osa eläkkeensaajista on kuitenkin jo vanhoja.

Minua jäi hieman kaihertamaan se, että niin kuvaava sana kuin vanhus on joutunut pannaan ja mielletään usein negatiiviseksi. Toivoa sopii, että sanan negatiivinen sävy hälvenee sukupolvien myötä. Nykyiset mielestäni vanhuksiksi laskettavat ihmiset ovat tottuneet nuoruudessaan erilaisiin vanhuksiin kuin mitä he itse ovat nyt. Nykyvanhusten lastenlapset puolestaan eivät ole nähneet sellaisia vanhuksia koskaan. Heille vanhus ei siis tarkoita välttämättä mitään negatiivista eikä pelottavaa. Ehkä nuo lastenlapset ottavat taas vanhus-sanan käyttöön sitten, kun itse alkavat olla siinä iässä? Silloin sana aloittaisi taas ikään kuin puhtaalta pöydältä ilman minkäänlaisia negatiivisia vivahteita.

Tällä hetkellä ei siis ole olemassa mitään väestömme vanhimpiin ikäluokkiin viittaavaa termiä, jota olisi täysin turvallista käyttää ja joka sopisi kaikkien korviin. Täytyy siis toimia vain tilannekohtaisesti, säilyttää tietty varovaisuus ja yrittää olla loukkaamatta korkean iän saavuttaneita ihmisiä. Ikääntyviähän tässä kaikki ollaan!"